Annapurna Base Camp -trek - Osa 2/2

Viimeksi kerroimme, kuinka haaveemme päästä Annapurna Base Campiin kariutui lumivyöryriskin vuoksi. Jouduimme kääntymään monen muun trekkaajan tavoin Dovanin kylästä takaisin. Onneksi paluumatka kulki kuitenkin pääosin eri reittiä, joten näimme matkan varrella vielä paljon upeita maisemia. Matkantekokin tuntui helpommalta, vaikka trekkipäiviä oli jo useita takana. Tähän saattoi vaikuttaa myös sateen lakkaaminen, joka nosti hieman tunnelmaa.

Rukouslippuja pilvien keskellä

Pauliina sadevarusteissa

Laskeuduimme Dovanista takaisin Jhinu Dandan kylään, pysähtyen kaksi kertaa lyhyesti Bamboossa ja Sinuwassa. Matkanteko kesti pitkälle iltapäivään, koska pääsimme hieman myöhemmin aamulla matkaan. Aamulla kun kului pari tuntia pohtiessa, voimmeko jatkaa matkaa eteenpäin Dovanista. Jhinu Dandaan päästyämme heitimme nopeasti kassimme majataloon ja lähdimme saman tien kohti puolen tunnin matkan päässä sijaitsevia kuumia lähteitä. Voi että oli mukavaa lepuuttaa väsyneitä jalkoja lämpimässä vedessä!

Selfie kuumassa lähteessä

Kuumat lähteet sijaitsivat joen rannassa

Seuraavana päivänä suuntasimme Ghandrukin kylään. Polku kulki välillä mukavasti viljapellon laitaa, josta mieleen muodostui hatara kuva suomalaisesta heinäkuisesta kesäpäivästä. Lopuksi taas noustiin hieman rappuja ylös kylään noin 1900 metrin korkeuteen. Ghandrukista ei jäänyt Pauliinalle mieleen juuri muuta kuin nukkuminen, sillä iltapäivä, ilta ja yö menivät peiton alla tautia parannellessa. Ghandrukissa meillä olikin oikein kiva majoitus ja kylässä olisi ollut myös tutustuttavana Gurung-heimon kulttuuria ja historiaa esittelevä museo, mutta Pauliinan sairastelun vuoksi jätimme lopulta museokäynnin väliin.

Polku ei ollut kaikkialla järin leveä

Ylempänä Ghandruk

Ei-niin-tukeva riippusilta

Ghandrukin majapaikka

"Käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa"

Ghandrukista matkamme jatkui Tadapaniin noin 2600 metrin korkeuteen. Kunnon lepo Ghandrukissa oli tehnyt hyvää ja matkanteko oli jo helpompaa. Tuntui, että olimme hetkessä perillä Tadapanissa. Kylässä oli illalla yllättävän viileää, ilmeisesti korkeus vaikutti jo sen verran yölämpötilaan. Istuimmekin koko illan lämmitetyssä ruokailutilassa, jossa lueskelimme kirjoja. Yöllä tulivat myös makuupussit ja viltit todella tarpeeseen. Niiden alla oli mukava nukkua, eikä missään vaiheessa yötä tarvinnut palella. Aamulla herätessämme maahan oli satanut myös ohut kerros lunta. Teemajan pihalta avautui mahtavat näkymät vuorille, jotka loistivat aamuauringossa. Taustalla kukkivat Rhodorendon-puut eri punaisen sävyissään. Maisemaa olisi voinut ihailla vaikka kuinka kauan.

Tadapanin maisemia

Valkeat huiput ja Rhodorendon-puut

Huipulla tuulee

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta

Aamulla oli vielä kirpakka pakkanen

Seuraavan päivän matka Tadapanista Ghorepanin kylään (n. 2900 m) oli maisemallisesti reitin hienointa osuutta. Alkuun kuljettiin metsässä, punaisena kukkivien Rhodorendon-puiden keskellä, jonka jälkeen taivallettiin harjanteella lumisessa maastossa. Pitkään harjanteen päällä kulkevalta polulta oli myös hienot näkymät vuorille. Aurinkokin paistoi koko päivän valaisten lumihuiput kirkkaiksi. Suomalaiselle lumeen tottuneelle hangessa kävely ei ollut mikään ongelma, mutta matkalla tuli vastaan useampikin trekkaaja jonka eteneminen näytti melko vaikealta. Osa oli lähtenyt matkaan jopa tennareissa ja skeittikengissä. Siinä ei voi muuta kuin toivottaa onnea!

Maisemia matkalla Ghorepaniin

Välillä matkaa tehtiin lumisilla poluilla

Puiden välistä näkyi upeat maisemat vuorille

Näissä maisemissa kelpasi tarpoa

Värikkäitä rukouslippuja

Ghorepanin kylän vieressä sijaitsee Poon Hill, jonka huippu on noin 3200 metrin korkeudessa. Mäelle on tapana kiivetä aamuyöstä katsomaan auringonnousua, joten mekin lähdimme kapuamaan viiden jälkeen aamulla noin 350 metrin nousua. Poon Hilliltä avautuikin upeat maisemat lähes kaikille Annapurnan alueen korkeille huipuille. Näkymät olivat niin hienot, ettei niitä voi sanoin kuvata. Kamerallakaan ei saa panoraamaa taltioitua sen oikeuttamalla tavalla. Tässä vaiheessa tuntui, että trekki oli todella kaiken vaivan ja haasteiden arvoinen.

Aurinko kajasti mäen takaa

Pauliina ihailee valonsäteitä

Vähitellen mollukka nousi horisontista

Viimein valo ehtii myös huipuille

Maailman seitsemänneksi korkein vuori Dhaulagiri (8167 m) kylpee valossa

Poon Hillin kyltti.

Tyytyväiset matkaajat

Ghorepanissa näimme myös vilauksen nepalilaisten juhlimasta Holista. Holi on pääosin hindujen viettämä keväinen ”värien juhla”, johon kuuluu muun muassa värjätyn veden heittämistä toisten päälle, kasvomaalauksia (myös turisteille) ja yleistä karnevaalimeininkiä. Vaikka juhla on alun perin hindujen, on se Nepalissa levinnyt osin myös muiden uskontokuntien karnevaaliksi. Oppaamme mukaan valtaosa vuorilla asuvista ihmisistä on kuitenkin buddhalaisia, joille Holi ei ole niin merkittävä juhla. Isoja bileitä ei siis Ghorepanissa järjestetty. Kathmandussa meno olisi varmasti ollut riehakkaampaa. Holin vuoksi nepalilaisilla oli kuitenkin ylimääräisiä vapaapäiviä, joten lyhemmällä Poon Hillin vaellusreitillä näkyi runsaasti paikallisia, erityisesti nuorisoporukoita. Ghorepanissa satuimme myös tapaamaan vaelluksen aikana ensimmäisen suomalaisen reissaajan. Oli mukava istua yhdessä iltaa teemajassa ja jutella fiiliksistä välillä suomeksi.

Loppumatka Ghorepanista olikin käytännössä pelkkää alamäkeä. Ullerin kylästä laskeuduttiin tosin jyrkästi alaspäin tuhansia portaita. Ne alkoivat kieltämättä tuntumaan polvissa. Välillä oli sellainen fiilis, että rappusten meno alaspäinkään ei ollut kovin kivaa. Olo tosin vaihtui nopeasti tyytyväiseksi, kun katsoimme vastaantulevia, hiestä märkänä ylöspäin kapuavia vaeltajia.

Nyt jo matkalla alaspäin

Majoituimme trekin viimeisenä yönä Hillen kylässä. Siellä lämpö tuntui palaavan ja illalla tarkeni jopa ilman toppatakkia ja pipoa. Hillestä olisi ollut matkaa trekin päätepisteeseen Naya Puliin enää muutama tunti ja sen olisi voinut kävellä vielä saman päivän aikana. Päätimme kuitenkin jäädä vielä yhdeksi yöksi Hilleen ja jatkaa matkaa vasta seuraavana päivänä.

Viimeinen trekkipäivä olikin vain löysää lönköttelyä alamäkeen, kunnes saavuimme Naya Puliin. Siellä hymy taas irtosi, kun kävelyt olivat takanapäin ja aurinko paistoi. Päällimmäisenä fiiliksenä oli, että trekki oli fyysisesti yllättävän raskas loputtomien rappusten vuoksi, mutta todella kaiken vaivan arvoinen maisemien vuoksi. Ja olihan se mahtava kokemus, jota ei joka päivä tule tehtyä

Lopussa oli yhtä raukea olo kuin koiralla

Lopussa irtoaa jo vähän hymyäkin

Nepalissa trekkaamista voi kyllä suositella lämpimästi. Trekin järjestäminen on helppoa, kohtuullisen hintaista ja maisemat ovat yksinkertaisesti upeat. Hyvällä peruskunnolla pärjää varmasti, mutta polvivaivaisille rappuset saattavat olla liian rajuja. Mikäli halajaa yksin erämaassa kulkemista, nämä polut tosin saattavat olla hieman liian tallattuja. Muille suosituksena on lentolippujen tilaus ja askelkyykkytreenien aloitus kuntosalilla!

- Pauliina & Joni

PS. Ei uskoisi kuinka hyvälle pizza ja olut (Pauliinalla viinilasillinen) voivat maistua 9 päivän vaelluksen ja kasvisruokavalion noudattamisen jälkeen!