Siirryimme Thaimaan Chiang Maista Laosin puolelle Luang
Prabangin kaupunkiin lentämällä. Vaihtoehtona olisi ollut myös bussi-lautta -yhdistelmä,
jossa olisi päässyt veneilemään Mekong-jokea pitkin. Se olisi kuitenkin
kestänyt muutaman vuorokauden, joten päädyimme valitsemaan reilun tunnin
kestävän lennon. Lentokentälle päästyämme huomasimme, että lento taittuisikin
pienellä potkurikoneella. Tässä vaiheessa Pauliinaa alkoi hirvittää, koska
aiemmat lennot olivat tapahtuneet isommilla koneilla. Pelosta huolimatta
pääsimme kuitenkin turvallisesti perille. Tästä kiitokset Lao Airlinesille!
 |
| Matkaa Lao Airlinesin siivin |
Luang Prabang on Laosin pohjoisosassa Mekong ja Nam Khan -jokien haarassa
sijaitseva historiallinen kaupunki, joka henkii sekä Ranskan siirtomaa-ajan
että ikivanhan buddhalaiskulttuurin tunnelmaa. Rakennukset ovat vahvasti
ranskalaistyylisiä terasseineen ja säleikköikkunoineen. Myös ruokakulttuuriin
on jäänyt paljon vaikutteita siirtomaaisänniltä, etenkin patonginpaistamisen
laosilaiset osaavat hyvin. Luang Prabang on kuitenkin etenkin uskonnollis-historiallisesti
merkittävä kohde. Siellä on kymmeniä vanhoja buddhalaistemppeleitä, joten on
selvää että uskonto sekä historialliset perinteet (kuten Songkranin juhlinta)
ovat laosilaisille tärkeitä. Kaupunki on julistettu UNESCO:n
maailmanperintökohteeksi vuonna 1995. Täytyy sanoa että ei turhaan, sen verran kiinnostava
paikka se oli ”keskellä ei mitään”.
Vietimme Luang Prabangissa kolme päivää. Kiertelimme kaupunkia
ympäri ja ihailimme vanhoja upeita rakennuksia. Lisäksi istuskelimme illoin
terasseilla Mekong-joen varrella ja katselimme ohi lipuvia veneitä. Kaupunki on
mukavan kokoinen, sillä kävellen pääsee käytännössä joka paikkaan. Tutustuimme
muun muassa kaupungin tunnetuimpaan Wat Xien Thong -temppeliin. Alkuperäinen
temppeli on rakennettu vuonna 1559, mutta onneksi sitä on restauroitu ajan
mittaan. Vierailuhetkellämme temppelissä oli parhaillaan restaurointityöt
käynnissä. Temppelialueella oli nähtävillä lukuisia patsaita, veistoksia,
kuninkaallisia vaunuja ynnä muita. Temppeli oli tyyliltään melko lailla samanlainen
kuin Thaimaassa kiertämämme buddhalaistemppelit, mutta kuitenkin vierailemisen
arvoinen kohde. Oman lisänsä toivat lapset, joita valmisteltiin koristellen
illan paraatia varten.
 |
| Wat Xieng Thong -temppeli |
 |
| Luang Prabangin rakennustyyliä |
 |
| Hiljaa virtaa Mekong (ja Nam Khan) |
Kaupungissa olisi ollut myös paljon muuta nähtävää ja
tekemistä, mutta valitettavasti useat kohteet ja myös ravintolat olivat kiinni
laosilaisten uuden vuoden juhlien vuoksi. Juhlat alkoivat Luang Prabangissa
juuri samana päivänä kuin saavuimme. Jos kuvittelimme että thaimaalaiset
suihkuttelevat vettä päälle, niin Laosissa se tarkoitti veden kaatamista
saavilla suoraan niskaan. Kameraa ei
voinut todellakaan pitää mukana, puhelin ja lompakkokin piti suojata
minigrip-pussein. Se oli todella harmillista, sillä kaupungissa olisi ollut runsaasti
kuvattavaa eikä meille näin jäänyt kovinkaan paljon muistoja Luang Prabangista
kuvien muodossa. Blogiin onkin revitty kaikki mahdollinen materiaali. Paikallisten uuden vuoden juhlinta oli aluksi ihan hauskaa ja
iloista meininkiä, mutta kieltämättä neljän-viiden päivän jälkeen jatkuvasti
märät vaatteet kävivät hieman kypsyttämään.
 |
| Rauhallista juhlintaa temppelin edustalla |
 |
| Länkkärit olivat myös innokkaina kastelupuuhissa |
 |
| Paikalliset ajoivat ympäri katuja ja heittivät autoista vettä ohikulkijoiden niskaan |
Meillä oli isot odotukset kaupunkia kohtaan, mutta jotenkin
tuntui, ettemme saaneet siitä oikein mitään irti. Olimme odottaneet rentoa
meininkiä, historiallisia nähtävyyksiä ja hyvää ruokaa, mutta uuden vuoden
juhlat tekivät kaupungista todella meluisan, kostean ja kaaosmaisen. Saimme
kuulla majatalomme emännältä, että juhlat kestäisivät kaikkiaan noin viikon
verran. Sen vuoksi päätimme luovuttaa ja jatkaa matkaa eteenpäin etelään Vang
Viengiin, joka on tunnettu reppumatkaajien kohtauspaikkana.
Matkustimme Luang Prabangista Vang Viengiin bussilla. Matka
kesti reilu kahdeksan tuntia ja kyseinen matka meni kyllä paskimpien bussimatkojen
kärkeen. Meille myytiin paikkanumerot, joita ei edes ollut koko bussissa.
Lopulta meille onneksi osoitettiin kaksi penkkiä, joille pääsimme istumaan. Osa
matkustajista joutui nimittäin istumaan lattialla ja kuskin viereisellä
askelmalla. Osa jätettiin suosiolla odottamaan niin sanottua seuraavaa vuoroa. Jo
alkumatkasta huomasimme, että Pauliinan penkki oli rikki. Selkänoja ei pysynyt
lainkaan paikallaan, vaan se liikkui yläasennosta makuuasentoon jokaisessa
pompussa. Ja niitähän Laosin huonokuntoisilla ja vuoristoisilla teillä riitti. Hieman
kävi sääliksi takana istunutta tyttöä, jonka polviin penkki paukutti. Onneksi
hän urhoollisesti vakuutteli olevansa ihan kunnossa. Lisäksi bussin ilmastointi
lakkasi toimimasta heti alkumatkasta, joten meno oli kohtuullisen hikistä
auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Bussissa oli lämpöä varmasti noin
40-50 astetta. Matkasta kuitenkin selvittiin kuin selvittiinkin hengissä ja lopulta
pääsimme perille Vang Viengiin.
Vang Vieng on pieni keskittymä matkalla Luang Prabangista Laosin
pääkaupunkiin Vientianeen. Kaupungissa tai pikemminkin kylässä on useita
majoituspaikkoja, ruokakojuja, kauppoja sekä baareja. Paikka on aiemmin
tunnettu kovasta bilemeiningistä, mutta nykyään meno on aika rauhallista.
Itseasiassa kylässä oli vain yksi baari, jossa oli illoin jotain meininkiä. Kohteessa
näkyi pikemminkin luontomatkailun suosio. Pienet matkatoimistokojut myivät
melontaretkiä, luolavierailuja, maastopyöräretkiä yms.
Muun muassa etelä-korealaiset kajakoijat muodostivat erittäin suuren osan paikan
matkailijoista. Vang Viengissä yritetään selvästi päästä eroon bilemaineesta ja
houkutella myös perheitä sekä vanhempia matkailijoita lomanviettoon.
Kaupungin ehkä suosituin (ja tunnetuin) aktiviteetti on
tuubailu, joka tarkoittaa traktorin sisäkumin renkaalla laskemista Nam Song -jokea
pitkin. Aiemmin kyseinen aktiviteetti oli tunnettu todella (tarkoitamme
TODELLA) rajusta ja älyvapaasta meiningistä, joissa reppumatkaajat muun muassa
hyppivät palavilla liaaneilla paikoin erittäin matalaan jokeen. Näissä
karkeloissa kuoli joinakin vuosina kymmeniä turisteja, joten ei ihme että
Laosin viranomaiset kielsivät kyseinen toiminnan vuonna 2012. Nykyään matkan
varrella on muutamia baareja, joihin voi pysähtyä nauttimaan virvokkeita.
Aiemmista liaaneista ja ziplineista ei ollut jäljellä kuin rauniot. Kävimme
myös kokeilemassa kyseistä lajia ja täytyy sanoa että olihan se ihan mukavaa
istuskella renkaassa viilentävässä vedessä ja lipua hiljalleen alas jokea
auringon paistaessa. Lisäksi koko matkan ajan taustalla näkyi upea vuorimaisema.
Loppumatkasta tuubailuumme tuli kuitenkin yllättävä käänne, kun Pauliina näki
vedessä pienen käärmeen. Pauliinan käärmekammon vuoksi tuubailu loppui siihen
paikkaan ja vedimme renkaamme rantaan ja ajoimme tuk tukilla loppumatkan.
 |
| Tuubailemassa |
 |
| Taustalla hienot karstikivivuoret |
 |
| Auringonlaskun ihailua |
 |
| Vang Viengistä olisi löytynyt myös sauna, joka todennäköisesti sijaitsi kuvan oikeassa reunassa olevassa kopissa |
Viivyimme Vang Viengissä neljä yötä ja jatkoimme sieltä
matkaa pääkaupunkiin Vientianeen. Poikkesimme Vientianessa vain
läpikulkumatkalla, koska olimme kuulleet muilta matkaajilta, ettei kaupungissa
itsessään ollut juurikaan nähtävää. Sama fiilis meillekin jäi, vaikka keskustan
joen ranta olikin idyllinen kahviloineen ja ravintoloineen. Vientianesta meidän
oli alun perin tarkoitus jatkaa matkaa Laosin eteläosiin Si Phan Donin alueelle
(4000 saarta), mutta jotenkin pitkä bussimatka ei siinä vaiheessa enää
houkuttanutkaan. Vaihdoimme lennosta suunnitelmaa ja lähdimme Bangkokin kautta
suoraan Kambodzhaan.
Laosista meille jäi mieleen lähinnä uuden vuoden juhlat ja
märät vaatteet. Ruoka oli toki hyvää ja etenkin Luang Prabangin kaupunki oli todella
kaunis. Toisaalta maan infrastruktuuri ja erityisesti teiden kunto oli
yllättävän heikko. Lisäksi meitä vaivasi Laosin vuoksi aloitettu malarialääkitys,
joka aiheutti molemmille painajaisia ja huonosti nukuttuja öitä. Vietimme
Laosissa kaikkiaan puolitoista viikkoa ja se oli tällä erää riittävästi. Ehkä
joskus tulevaisuudessa uudestaan.
- Pauliina & Joni
