lauantai 21. maaliskuuta 2015

Annapurna Base Camp -trek - Osa 2/2

Viimeksi kerroimme, kuinka haaveemme päästä Annapurna Base Campiin kariutui lumivyöryriskin vuoksi. Jouduimme kääntymään monen muun trekkaajan tavoin Dovanin kylästä takaisin. Onneksi paluumatka kulki kuitenkin pääosin eri reittiä, joten näimme matkan varrella vielä paljon upeita maisemia. Matkantekokin tuntui helpommalta, vaikka trekkipäiviä oli jo useita takana. Tähän saattoi vaikuttaa myös sateen lakkaaminen, joka nosti hieman tunnelmaa.

Rukouslippuja pilvien keskellä
Pauliina sadevarusteissa

Laskeuduimme Dovanista takaisin Jhinu Dandan kylään, pysähtyen kaksi kertaa lyhyesti Bamboossa ja Sinuwassa. Matkanteko kesti pitkälle iltapäivään, koska pääsimme hieman myöhemmin aamulla matkaan. Aamulla kun kului pari tuntia pohtiessa, voimmeko jatkaa matkaa eteenpäin Dovanista. Jhinu Dandaan päästyämme heitimme nopeasti kassimme majataloon ja lähdimme saman tien kohti puolen tunnin matkan päässä sijaitsevia kuumia lähteitä. Voi että oli mukavaa lepuuttaa väsyneitä jalkoja lämpimässä vedessä!

Selfie kuumassa lähteessä
Kuumat lähteet sijaitsivat joen rannassa

Seuraavana päivänä suuntasimme Ghandrukin kylään. Polku kulki välillä mukavasti viljapellon laitaa, josta mieleen muodostui hatara kuva suomalaisesta heinäkuisesta kesäpäivästä. Lopuksi taas noustiin hieman rappuja ylös kylään noin 1900 metrin korkeuteen. Ghandrukista ei jäänyt Pauliinalle mieleen juuri muuta kuin nukkuminen, sillä iltapäivä, ilta ja yö menivät peiton alla tautia parannellessa. Ghandrukissa meillä olikin oikein kiva majoitus ja kylässä olisi ollut myös tutustuttavana Gurung-heimon kulttuuria ja historiaa esittelevä museo, mutta Pauliinan sairastelun vuoksi jätimme lopulta museokäynnin väliin.


Polku ei ollut kaikkialla järin leveä
Ylempänä Ghandruk
Ei-niin-tukeva riippusilta
Ghandrukin majapaikka
"Käyn ahon laitaa, minä ilman paitaa"

Ghandrukista matkamme jatkui Tadapaniin noin 2600 metrin korkeuteen. Kunnon lepo Ghandrukissa oli tehnyt hyvää ja matkanteko oli jo helpompaa. Tuntui, että olimme hetkessä perillä Tadapanissa. Kylässä oli illalla yllättävän viileää, ilmeisesti korkeus vaikutti jo sen verran yölämpötilaan. Istuimmekin koko illan lämmitetyssä ruokailutilassa, jossa lueskelimme kirjoja. Yöllä tulivat myös makuupussit ja viltit todella tarpeeseen. Niiden alla oli mukava nukkua, eikä missään vaiheessa yötä tarvinnut palella. Aamulla herätessämme maahan oli satanut myös ohut kerros lunta. Teemajan pihalta avautui mahtavat näkymät vuorille, jotka loistivat aamuauringossa. Taustalla kukkivat Rhodorendon-puut eri punaisen sävyissään. Maisemaa olisi voinut ihailla vaikka kuinka kauan.

Tadapanin maisemia
Valkeat huiput ja Rhodorendon-puut
Huipulla tuulee
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta
Aamulla oli vielä kirpakka pakkanen

Seuraavan päivän matka Tadapanista Ghorepanin kylään (n. 2900 m) oli maisemallisesti reitin hienointa osuutta. Alkuun kuljettiin metsässä, punaisena kukkivien Rhodorendon-puiden keskellä, jonka jälkeen taivallettiin harjanteella lumisessa maastossa. Pitkään harjanteen päällä kulkevalta polulta oli myös hienot näkymät vuorille. Aurinkokin paistoi koko päivän valaisten lumihuiput kirkkaiksi. Suomalaiselle lumeen tottuneelle hangessa kävely ei ollut mikään ongelma, mutta matkalla tuli vastaan useampikin trekkaaja jonka eteneminen näytti melko vaikealta. Osa oli lähtenyt matkaan jopa tennareissa ja skeittikengissä. Siinä ei voi muuta kuin toivottaa onnea!

Maisemia matkalla Ghorepaniin
Välillä matkaa tehtiin lumisilla poluilla
Puiden välistä näkyi upeat maisemat vuorille
Näissä maisemissa kelpasi tarpoa
Värikkäitä rukouslippuja

Ghorepanin kylän vieressä sijaitsee Poon Hill, jonka huippu on noin 3200 metrin korkeudessa. Mäelle on tapana kiivetä aamuyöstä katsomaan auringonnousua, joten mekin lähdimme kapuamaan viiden jälkeen aamulla noin 350 metrin nousua. Poon Hilliltä avautuikin upeat maisemat lähes kaikille Annapurnan alueen korkeille huipuille. Näkymät olivat niin hienot, ettei niitä voi sanoin kuvata. Kamerallakaan ei saa panoraamaa taltioitua sen oikeuttamalla tavalla. Tässä vaiheessa tuntui, että trekki oli todella kaiken vaivan ja haasteiden arvoinen.

Aurinko kajasti mäen takaa
Pauliina ihailee valonsäteitä
Vähitellen mollukka nousi horisontista
Viimein valo ehtii myös huipuille
Maailman seitsemänneksi korkein vuori Dhaulagiri (8167 m) kylpee valossa
Poon Hillin kyltti.
Tyytyväiset matkaajat

Ghorepanissa näimme myös vilauksen nepalilaisten juhlimasta Holista. Holi on pääosin hindujen viettämä keväinen ”värien juhla”, johon kuuluu muun muassa värjätyn veden heittämistä toisten päälle, kasvomaalauksia (myös turisteille) ja yleistä karnevaalimeininkiä. Vaikka juhla on alun perin hindujen, on se Nepalissa levinnyt osin myös muiden uskontokuntien karnevaaliksi. Oppaamme mukaan valtaosa vuorilla asuvista ihmisistä on kuitenkin buddhalaisia, joille Holi ei ole niin merkittävä juhla. Isoja bileitä ei siis Ghorepanissa järjestetty. Kathmandussa meno olisi varmasti ollut riehakkaampaa. Holin vuoksi nepalilaisilla oli kuitenkin ylimääräisiä vapaapäiviä, joten lyhemmällä Poon Hillin vaellusreitillä näkyi runsaasti paikallisia, erityisesti nuorisoporukoita. Ghorepanissa satuimme myös tapaamaan vaelluksen aikana ensimmäisen suomalaisen reissaajan. Oli mukava istua yhdessä iltaa teemajassa ja jutella fiiliksistä välillä suomeksi.

Loppumatka Ghorepanista olikin käytännössä pelkkää alamäkeä. Ullerin kylästä laskeuduttiin tosin jyrkästi alaspäin tuhansia portaita. Ne alkoivat kieltämättä tuntumaan polvissa. Välillä oli sellainen fiilis, että rappusten meno alaspäinkään ei ollut kovin kivaa. Olo tosin vaihtui nopeasti tyytyväiseksi, kun katsoimme vastaantulevia, hiestä märkänä ylöspäin kapuavia vaeltajia.

Nyt jo matkalla alaspäin

Majoituimme trekin viimeisenä yönä Hillen kylässä. Siellä lämpö tuntui palaavan ja illalla tarkeni jopa ilman toppatakkia ja pipoa. Hillestä olisi ollut matkaa trekin päätepisteeseen Naya Puliin enää muutama tunti ja sen olisi voinut kävellä vielä saman päivän aikana. Päätimme kuitenkin jäädä vielä yhdeksi yöksi Hilleen ja jatkaa matkaa vasta seuraavana päivänä.

Viimeinen trekkipäivä olikin vain löysää lönköttelyä alamäkeen, kunnes saavuimme Naya Puliin. Siellä hymy taas irtosi, kun kävelyt olivat takanapäin ja aurinko paistoi. Päällimmäisenä fiiliksenä oli, että trekki oli fyysisesti yllättävän raskas loputtomien rappusten vuoksi, mutta todella kaiken vaivan arvoinen maisemien vuoksi. Ja olihan se mahtava kokemus, jota ei joka päivä tule tehtyä

Lopussa oli yhtä raukea olo kuin koiralla
Lopussa irtoaa jo vähän hymyäkin

Nepalissa trekkaamista voi kyllä suositella lämpimästi. Trekin järjestäminen on helppoa, kohtuullisen hintaista ja maisemat ovat yksinkertaisesti upeat. Hyvällä peruskunnolla pärjää varmasti, mutta polvivaivaisille rappuset saattavat olla liian rajuja. Mikäli halajaa yksin erämaassa kulkemista, nämä polut tosin saattavat olla hieman liian tallattuja. Muille suosituksena on lentolippujen tilaus ja askelkyykkytreenien aloitus kuntosalilla!

- Pauliina & Joni

PS. Ei uskoisi kuinka hyvälle pizza ja olut (Pauliinalla viinilasillinen) voivat maistua 9 päivän vaelluksen ja kasvisruokavalion noudattamisen jälkeen!

4 kommenttia:

  1. Mahtavia maisemia kyllä! Ja hienon kuuloinen trekki muutenkin. Kiva kun ootte jaksanut päivittää blogia, kyllä sitä ahkerasti täällä seurataan :) Pitäkäähän lippu korkeella jatkossakin!

    T. Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Vähän on hitaanlaista ollut kirjoittelu, mutta kiva että jaksatte seurailla meidän menoa. Yritetään tiivistää tahtia jatkossa. :) Terkkuja lämpimästä Chiang Maista, illalla suunnataan myös thaiboxingia ihmettelemään.

      Poista
  2. Tämä tulee auttamattoman myöhään, syystä tai toisesta teidän kommenttinne meidän blogiin oli päässyt livahtamaan täysin ohi.

    Mutta hienosti pääsi fiiliksiin mukaan! Itse kierrettiin toiseen suuntaan, ja etenkin nuo teidän loppupään portaat Ghorepanin jälkeen olivat meillä tosiaan siellä alkupäässä... siinä otettiin hyvin luulot pois kun kiipeät kuusi tuntia portaita :D

    Mutta hieno vaellus on teilläkin ollut, vaikka ei sitten ABC:lle saakka päässytkään. Jäipähän jotain seuraavaankin kertaan. Kenties Circuit? ;)

    VastaaPoista
  3. The Boppy Baby Lounger completed product is a smooth painted end of any shade that looks and feels nonetheless you select in your project specifications. For rust protection, paint and primer present decorative protection that always safeguards elements from external elements such as climate situations. The paint and primer surface treatment process out there in} virtually any shade possible. Therefore, it creates an aesthetically pleasing surface end, unlike to|not like} different metal ending merchandise. We use a controlled heating and cooling process to realign the molecules to maintain the power however eliminate the metal from turning into brittle. Fabricators also use heat treating to govern metal through the fabrication process.

    VastaaPoista