maanantai 22. kesäkuuta 2015

Luang Prabang, Vang Vieng & Vientiane, Laos - Ei kun lisää vettä niskaan

Siirryimme Thaimaan Chiang Maista Laosin puolelle Luang Prabangin kaupunkiin lentämällä. Vaihtoehtona olisi ollut myös bussi-lautta -yhdistelmä, jossa olisi päässyt veneilemään Mekong-jokea pitkin. Se olisi kuitenkin kestänyt muutaman vuorokauden, joten päädyimme valitsemaan reilun tunnin kestävän lennon. Lentokentälle päästyämme huomasimme, että lento taittuisikin pienellä potkurikoneella. Tässä vaiheessa Pauliinaa alkoi hirvittää, koska aiemmat lennot olivat tapahtuneet isommilla koneilla. Pelosta huolimatta pääsimme kuitenkin turvallisesti perille. Tästä kiitokset Lao Airlinesille!

Matkaa Lao Airlinesin siivin

Luang Prabang on Laosin pohjoisosassa Mekong ja Nam Khan -jokien haarassa sijaitseva historiallinen kaupunki, joka henkii sekä Ranskan siirtomaa-ajan että ikivanhan buddhalaiskulttuurin tunnelmaa. Rakennukset ovat vahvasti ranskalaistyylisiä terasseineen ja säleikköikkunoineen. Myös ruokakulttuuriin on jäänyt paljon vaikutteita siirtomaaisänniltä, etenkin patonginpaistamisen laosilaiset osaavat hyvin. Luang Prabang on kuitenkin etenkin uskonnollis-historiallisesti merkittävä kohde. Siellä on kymmeniä vanhoja buddhalaistemppeleitä, joten on selvää että uskonto sekä historialliset perinteet (kuten Songkranin juhlinta) ovat laosilaisille tärkeitä. Kaupunki on julistettu UNESCO:n maailmanperintökohteeksi vuonna 1995. Täytyy sanoa että ei turhaan, sen verran kiinnostava paikka se oli  ”keskellä ei mitään”.

Vietimme Luang Prabangissa kolme päivää. Kiertelimme kaupunkia ympäri ja ihailimme vanhoja upeita rakennuksia. Lisäksi istuskelimme illoin terasseilla Mekong-joen varrella ja katselimme ohi lipuvia veneitä. Kaupunki on mukavan kokoinen, sillä kävellen pääsee käytännössä joka paikkaan. Tutustuimme muun muassa kaupungin tunnetuimpaan Wat Xien Thong -temppeliin. Alkuperäinen temppeli on rakennettu vuonna 1559, mutta onneksi sitä on restauroitu ajan mittaan. Vierailuhetkellämme temppelissä oli parhaillaan restaurointityöt käynnissä. Temppelialueella oli nähtävillä lukuisia patsaita, veistoksia, kuninkaallisia vaunuja ynnä muita. Temppeli oli tyyliltään melko lailla samanlainen kuin Thaimaassa kiertämämme buddhalaistemppelit, mutta kuitenkin vierailemisen arvoinen kohde. Oman lisänsä toivat lapset, joita valmisteltiin koristellen illan paraatia varten.

Wat Xieng Thong -temppeli
Luang Prabangin rakennustyyliä
Hiljaa virtaa Mekong (ja Nam Khan)

Kaupungissa olisi ollut myös paljon muuta nähtävää ja tekemistä, mutta valitettavasti useat kohteet ja myös ravintolat olivat kiinni laosilaisten uuden vuoden juhlien vuoksi. Juhlat alkoivat Luang Prabangissa juuri samana päivänä kuin saavuimme. Jos kuvittelimme että thaimaalaiset suihkuttelevat vettä päälle, niin Laosissa se tarkoitti veden kaatamista saavilla suoraan niskaan.  Kameraa ei voinut todellakaan pitää mukana, puhelin ja lompakkokin piti suojata minigrip-pussein. Se oli todella harmillista, sillä kaupungissa olisi ollut runsaasti kuvattavaa eikä meille näin jäänyt kovinkaan paljon muistoja Luang Prabangista kuvien muodossa. Blogiin onkin revitty kaikki mahdollinen materiaali. Paikallisten uuden vuoden juhlinta oli aluksi ihan hauskaa ja iloista meininkiä, mutta kieltämättä neljän-viiden päivän jälkeen jatkuvasti märät vaatteet kävivät hieman kypsyttämään.

Rauhallista juhlintaa temppelin edustalla
Länkkärit olivat myös innokkaina kastelupuuhissa
Paikalliset ajoivat ympäri katuja ja heittivät autoista vettä ohikulkijoiden niskaan

Meillä oli isot odotukset kaupunkia kohtaan, mutta jotenkin tuntui, ettemme saaneet siitä oikein mitään irti. Olimme odottaneet rentoa meininkiä, historiallisia nähtävyyksiä ja hyvää ruokaa, mutta uuden vuoden juhlat tekivät kaupungista todella meluisan, kostean ja kaaosmaisen. Saimme kuulla majatalomme emännältä, että juhlat kestäisivät kaikkiaan noin viikon verran. Sen vuoksi päätimme luovuttaa ja jatkaa matkaa eteenpäin etelään Vang Viengiin, joka on tunnettu reppumatkaajien kohtauspaikkana.

Matkustimme Luang Prabangista Vang Viengiin bussilla. Matka kesti reilu kahdeksan tuntia ja kyseinen matka meni kyllä paskimpien bussimatkojen kärkeen. Meille myytiin paikkanumerot, joita ei edes ollut koko bussissa. Lopulta meille onneksi osoitettiin kaksi penkkiä, joille pääsimme istumaan. Osa matkustajista joutui nimittäin istumaan lattialla ja kuskin viereisellä askelmalla. Osa jätettiin suosiolla odottamaan niin sanottua seuraavaa vuoroa. Jo alkumatkasta huomasimme, että Pauliinan penkki oli rikki. Selkänoja ei pysynyt lainkaan paikallaan, vaan se liikkui yläasennosta makuuasentoon jokaisessa pompussa. Ja niitähän Laosin huonokuntoisilla ja vuoristoisilla teillä riitti. Hieman kävi sääliksi takana istunutta tyttöä, jonka polviin penkki paukutti. Onneksi hän urhoollisesti vakuutteli olevansa ihan kunnossa. Lisäksi bussin ilmastointi lakkasi toimimasta heti alkumatkasta, joten meno oli kohtuullisen hikistä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Bussissa oli lämpöä varmasti noin 40-50 astetta. Matkasta kuitenkin selvittiin kuin selvittiinkin hengissä ja lopulta pääsimme perille Vang Viengiin.

Vang Vieng on pieni keskittymä matkalla Luang Prabangista Laosin pääkaupunkiin Vientianeen. Kaupungissa tai pikemminkin kylässä on useita majoituspaikkoja, ruokakojuja, kauppoja sekä baareja. Paikka on aiemmin tunnettu kovasta bilemeiningistä, mutta nykyään meno on aika rauhallista. Itseasiassa kylässä oli vain yksi baari, jossa oli illoin jotain meininkiä. Kohteessa näkyi pikemminkin luontomatkailun suosio. Pienet matkatoimistokojut myivät melontaretkiä, luolavierailuja, maastopyöräretkiä yms. Muun muassa etelä-korealaiset kajakoijat muodostivat erittäin suuren osan paikan matkailijoista. Vang Viengissä yritetään selvästi päästä eroon bilemaineesta ja houkutella myös perheitä sekä vanhempia matkailijoita lomanviettoon.

Kaupungin ehkä suosituin (ja tunnetuin) aktiviteetti on tuubailu, joka tarkoittaa traktorin sisäkumin renkaalla laskemista Nam Song -jokea pitkin. Aiemmin kyseinen aktiviteetti oli tunnettu todella (tarkoitamme TODELLA) rajusta ja älyvapaasta meiningistä, joissa reppumatkaajat muun muassa hyppivät palavilla liaaneilla paikoin erittäin matalaan jokeen. Näissä karkeloissa kuoli joinakin vuosina kymmeniä turisteja, joten ei ihme että Laosin viranomaiset kielsivät kyseinen toiminnan vuonna 2012. Nykyään matkan varrella on muutamia baareja, joihin voi pysähtyä nauttimaan virvokkeita. Aiemmista liaaneista ja ziplineista ei ollut jäljellä kuin rauniot. Kävimme myös kokeilemassa kyseistä lajia ja täytyy sanoa että olihan se ihan mukavaa istuskella renkaassa viilentävässä vedessä ja lipua hiljalleen alas jokea auringon paistaessa. Lisäksi koko matkan ajan taustalla näkyi upea vuorimaisema. Loppumatkasta tuubailuumme tuli kuitenkin yllättävä käänne, kun Pauliina näki vedessä pienen käärmeen. Pauliinan käärmekammon vuoksi tuubailu loppui siihen paikkaan ja vedimme renkaamme rantaan ja ajoimme tuk tukilla loppumatkan.

Tuubailemassa
Taustalla hienot karstikivivuoret
Auringonlaskun ihailua
Vang Viengistä olisi löytynyt myös sauna, joka todennäköisesti sijaitsi kuvan oikeassa reunassa olevassa kopissa

Viivyimme Vang Viengissä neljä yötä ja jatkoimme sieltä matkaa pääkaupunkiin Vientianeen. Poikkesimme Vientianessa vain läpikulkumatkalla, koska olimme kuulleet muilta matkaajilta, ettei kaupungissa itsessään ollut juurikaan nähtävää. Sama fiilis meillekin jäi, vaikka keskustan joen ranta olikin idyllinen kahviloineen ja ravintoloineen. Vientianesta meidän oli alun perin tarkoitus jatkaa matkaa Laosin eteläosiin Si Phan Donin alueelle (4000 saarta), mutta jotenkin pitkä bussimatka ei siinä vaiheessa enää houkuttanutkaan. Vaihdoimme lennosta suunnitelmaa ja lähdimme Bangkokin kautta suoraan Kambodzhaan.

Laosista meille jäi mieleen lähinnä uuden vuoden juhlat ja märät vaatteet. Ruoka oli toki hyvää ja etenkin Luang Prabangin kaupunki oli todella kaunis. Toisaalta maan infrastruktuuri ja erityisesti teiden kunto oli yllättävän heikko. Lisäksi meitä vaivasi Laosin vuoksi aloitettu malarialääkitys, joka aiheutti molemmille painajaisia ja huonosti nukuttuja öitä. Vietimme Laosissa kaikkiaan puolitoista viikkoa ja se oli tällä erää riittävästi. Ehkä joskus tulevaisuudessa uudestaan.

- Pauliina & Joni

2 kommenttia:

  1. Kiva kuulla juttuja Laosista! Oon kuullut, että se on hieno paikka, joten sinne täytyisi joskus kyllä päästä. Varmaan kyllä uuden vuoden juhlinnat vähän muuttaa paikan luonnetta. Heh, en ihmettele ettei "muutaman päivän" bussi-lautta-siirtyminen ihan hirveästi houkuttele, siinä kun saattaisi mennä paljon pidempikin aika :D

    Me täällä Suomessa odotetaan oikean kesän tuloa. Tässä on ollut ihan muutama aurinkoinen päivä ja vettä tulee nytkin. Mutta onneksi on loma, mieluummin kotona kuin toimistolla :)

    T. Tiina

    VastaaPoista