maanantai 22. kesäkuuta 2015

Luang Prabang, Vang Vieng & Vientiane, Laos - Ei kun lisää vettä niskaan

Siirryimme Thaimaan Chiang Maista Laosin puolelle Luang Prabangin kaupunkiin lentämällä. Vaihtoehtona olisi ollut myös bussi-lautta -yhdistelmä, jossa olisi päässyt veneilemään Mekong-jokea pitkin. Se olisi kuitenkin kestänyt muutaman vuorokauden, joten päädyimme valitsemaan reilun tunnin kestävän lennon. Lentokentälle päästyämme huomasimme, että lento taittuisikin pienellä potkurikoneella. Tässä vaiheessa Pauliinaa alkoi hirvittää, koska aiemmat lennot olivat tapahtuneet isommilla koneilla. Pelosta huolimatta pääsimme kuitenkin turvallisesti perille. Tästä kiitokset Lao Airlinesille!

Matkaa Lao Airlinesin siivin

Luang Prabang on Laosin pohjoisosassa Mekong ja Nam Khan -jokien haarassa sijaitseva historiallinen kaupunki, joka henkii sekä Ranskan siirtomaa-ajan että ikivanhan buddhalaiskulttuurin tunnelmaa. Rakennukset ovat vahvasti ranskalaistyylisiä terasseineen ja säleikköikkunoineen. Myös ruokakulttuuriin on jäänyt paljon vaikutteita siirtomaaisänniltä, etenkin patonginpaistamisen laosilaiset osaavat hyvin. Luang Prabang on kuitenkin etenkin uskonnollis-historiallisesti merkittävä kohde. Siellä on kymmeniä vanhoja buddhalaistemppeleitä, joten on selvää että uskonto sekä historialliset perinteet (kuten Songkranin juhlinta) ovat laosilaisille tärkeitä. Kaupunki on julistettu UNESCO:n maailmanperintökohteeksi vuonna 1995. Täytyy sanoa että ei turhaan, sen verran kiinnostava paikka se oli  ”keskellä ei mitään”.

Vietimme Luang Prabangissa kolme päivää. Kiertelimme kaupunkia ympäri ja ihailimme vanhoja upeita rakennuksia. Lisäksi istuskelimme illoin terasseilla Mekong-joen varrella ja katselimme ohi lipuvia veneitä. Kaupunki on mukavan kokoinen, sillä kävellen pääsee käytännössä joka paikkaan. Tutustuimme muun muassa kaupungin tunnetuimpaan Wat Xien Thong -temppeliin. Alkuperäinen temppeli on rakennettu vuonna 1559, mutta onneksi sitä on restauroitu ajan mittaan. Vierailuhetkellämme temppelissä oli parhaillaan restaurointityöt käynnissä. Temppelialueella oli nähtävillä lukuisia patsaita, veistoksia, kuninkaallisia vaunuja ynnä muita. Temppeli oli tyyliltään melko lailla samanlainen kuin Thaimaassa kiertämämme buddhalaistemppelit, mutta kuitenkin vierailemisen arvoinen kohde. Oman lisänsä toivat lapset, joita valmisteltiin koristellen illan paraatia varten.

Wat Xieng Thong -temppeli
Luang Prabangin rakennustyyliä
Hiljaa virtaa Mekong (ja Nam Khan)

Kaupungissa olisi ollut myös paljon muuta nähtävää ja tekemistä, mutta valitettavasti useat kohteet ja myös ravintolat olivat kiinni laosilaisten uuden vuoden juhlien vuoksi. Juhlat alkoivat Luang Prabangissa juuri samana päivänä kuin saavuimme. Jos kuvittelimme että thaimaalaiset suihkuttelevat vettä päälle, niin Laosissa se tarkoitti veden kaatamista saavilla suoraan niskaan.  Kameraa ei voinut todellakaan pitää mukana, puhelin ja lompakkokin piti suojata minigrip-pussein. Se oli todella harmillista, sillä kaupungissa olisi ollut runsaasti kuvattavaa eikä meille näin jäänyt kovinkaan paljon muistoja Luang Prabangista kuvien muodossa. Blogiin onkin revitty kaikki mahdollinen materiaali. Paikallisten uuden vuoden juhlinta oli aluksi ihan hauskaa ja iloista meininkiä, mutta kieltämättä neljän-viiden päivän jälkeen jatkuvasti märät vaatteet kävivät hieman kypsyttämään.

Rauhallista juhlintaa temppelin edustalla
Länkkärit olivat myös innokkaina kastelupuuhissa
Paikalliset ajoivat ympäri katuja ja heittivät autoista vettä ohikulkijoiden niskaan

Meillä oli isot odotukset kaupunkia kohtaan, mutta jotenkin tuntui, ettemme saaneet siitä oikein mitään irti. Olimme odottaneet rentoa meininkiä, historiallisia nähtävyyksiä ja hyvää ruokaa, mutta uuden vuoden juhlat tekivät kaupungista todella meluisan, kostean ja kaaosmaisen. Saimme kuulla majatalomme emännältä, että juhlat kestäisivät kaikkiaan noin viikon verran. Sen vuoksi päätimme luovuttaa ja jatkaa matkaa eteenpäin etelään Vang Viengiin, joka on tunnettu reppumatkaajien kohtauspaikkana.

Matkustimme Luang Prabangista Vang Viengiin bussilla. Matka kesti reilu kahdeksan tuntia ja kyseinen matka meni kyllä paskimpien bussimatkojen kärkeen. Meille myytiin paikkanumerot, joita ei edes ollut koko bussissa. Lopulta meille onneksi osoitettiin kaksi penkkiä, joille pääsimme istumaan. Osa matkustajista joutui nimittäin istumaan lattialla ja kuskin viereisellä askelmalla. Osa jätettiin suosiolla odottamaan niin sanottua seuraavaa vuoroa. Jo alkumatkasta huomasimme, että Pauliinan penkki oli rikki. Selkänoja ei pysynyt lainkaan paikallaan, vaan se liikkui yläasennosta makuuasentoon jokaisessa pompussa. Ja niitähän Laosin huonokuntoisilla ja vuoristoisilla teillä riitti. Hieman kävi sääliksi takana istunutta tyttöä, jonka polviin penkki paukutti. Onneksi hän urhoollisesti vakuutteli olevansa ihan kunnossa. Lisäksi bussin ilmastointi lakkasi toimimasta heti alkumatkasta, joten meno oli kohtuullisen hikistä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Bussissa oli lämpöä varmasti noin 40-50 astetta. Matkasta kuitenkin selvittiin kuin selvittiinkin hengissä ja lopulta pääsimme perille Vang Viengiin.

Vang Vieng on pieni keskittymä matkalla Luang Prabangista Laosin pääkaupunkiin Vientianeen. Kaupungissa tai pikemminkin kylässä on useita majoituspaikkoja, ruokakojuja, kauppoja sekä baareja. Paikka on aiemmin tunnettu kovasta bilemeiningistä, mutta nykyään meno on aika rauhallista. Itseasiassa kylässä oli vain yksi baari, jossa oli illoin jotain meininkiä. Kohteessa näkyi pikemminkin luontomatkailun suosio. Pienet matkatoimistokojut myivät melontaretkiä, luolavierailuja, maastopyöräretkiä yms. Muun muassa etelä-korealaiset kajakoijat muodostivat erittäin suuren osan paikan matkailijoista. Vang Viengissä yritetään selvästi päästä eroon bilemaineesta ja houkutella myös perheitä sekä vanhempia matkailijoita lomanviettoon.

Kaupungin ehkä suosituin (ja tunnetuin) aktiviteetti on tuubailu, joka tarkoittaa traktorin sisäkumin renkaalla laskemista Nam Song -jokea pitkin. Aiemmin kyseinen aktiviteetti oli tunnettu todella (tarkoitamme TODELLA) rajusta ja älyvapaasta meiningistä, joissa reppumatkaajat muun muassa hyppivät palavilla liaaneilla paikoin erittäin matalaan jokeen. Näissä karkeloissa kuoli joinakin vuosina kymmeniä turisteja, joten ei ihme että Laosin viranomaiset kielsivät kyseinen toiminnan vuonna 2012. Nykyään matkan varrella on muutamia baareja, joihin voi pysähtyä nauttimaan virvokkeita. Aiemmista liaaneista ja ziplineista ei ollut jäljellä kuin rauniot. Kävimme myös kokeilemassa kyseistä lajia ja täytyy sanoa että olihan se ihan mukavaa istuskella renkaassa viilentävässä vedessä ja lipua hiljalleen alas jokea auringon paistaessa. Lisäksi koko matkan ajan taustalla näkyi upea vuorimaisema. Loppumatkasta tuubailuumme tuli kuitenkin yllättävä käänne, kun Pauliina näki vedessä pienen käärmeen. Pauliinan käärmekammon vuoksi tuubailu loppui siihen paikkaan ja vedimme renkaamme rantaan ja ajoimme tuk tukilla loppumatkan.

Tuubailemassa
Taustalla hienot karstikivivuoret
Auringonlaskun ihailua
Vang Viengistä olisi löytynyt myös sauna, joka todennäköisesti sijaitsi kuvan oikeassa reunassa olevassa kopissa

Viivyimme Vang Viengissä neljä yötä ja jatkoimme sieltä matkaa pääkaupunkiin Vientianeen. Poikkesimme Vientianessa vain läpikulkumatkalla, koska olimme kuulleet muilta matkaajilta, ettei kaupungissa itsessään ollut juurikaan nähtävää. Sama fiilis meillekin jäi, vaikka keskustan joen ranta olikin idyllinen kahviloineen ja ravintoloineen. Vientianesta meidän oli alun perin tarkoitus jatkaa matkaa Laosin eteläosiin Si Phan Donin alueelle (4000 saarta), mutta jotenkin pitkä bussimatka ei siinä vaiheessa enää houkuttanutkaan. Vaihdoimme lennosta suunnitelmaa ja lähdimme Bangkokin kautta suoraan Kambodzhaan.

Laosista meille jäi mieleen lähinnä uuden vuoden juhlat ja märät vaatteet. Ruoka oli toki hyvää ja etenkin Luang Prabangin kaupunki oli todella kaunis. Toisaalta maan infrastruktuuri ja erityisesti teiden kunto oli yllättävän heikko. Lisäksi meitä vaivasi Laosin vuoksi aloitettu malarialääkitys, joka aiheutti molemmille painajaisia ja huonosti nukuttuja öitä. Vietimme Laosissa kaikkiaan puolitoista viikkoa ja se oli tällä erää riittävästi. Ehkä joskus tulevaisuudessa uudestaan.

- Pauliina & Joni

tiistai 26. toukokuuta 2015

Chiang Mai, Thaimaa - Tunnelmaa pohjoisesta

Bangkokista matkasimme Chiang Maihin yöbussilla. Alun perin tarkoituksenamme oli testata Thaimaan junaverkoston toimintaa, mutta valitettavasti thaimaalaisten uuden vuoden aiheuttamien vapaapäivien takia kaikki mahdolliset junavuorot pohjoiseen olivat loppuunmyytyjä. Näin ollen jouduimme pakon edessä valitsemaan linja-auton. Ei linja-autoissa varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta Thaimaan junien matkustusmukavuudesta olemme kuulleet oikeastaan pelkästään hyvää. Tämä kokemus jäi nyt odottamaan mahdollista seuraavaa kertaa.

Lähdimme Bangkokista illansuussa ja saavuimme Chiang Maihin aamuvarhaisella kello kuuden jälkeen. Yöllä ei varsinaisesti tullut nukuttua, vaikka bussissa olikin mukavasti puolittaiseen makuuasentoon taittuvat penkit. Tämän johdosta olimme hieman aamupökkerössä kun lähdimme etsimään netistä varaamaamme majoituspaikkaa Chiang Maissa. Kaduilla oli tähän aikaan vielä melko hiljaista, muutamia kyytejä tyrkyttäviä tuktuk-kuskeja lukuun ottamatta. Löysimme lopulta hotellimme Pagoda Housen pienen kävelymatkan päätteeksi melko läheltä bussin pysähdyspaikkaa, jonkin matkan päästä Chiang Main niin sanotusta vanhasta kaupungista.

Hotelli sijaitsi hieman syrjäisellä kadulla

Hotellilla meidät otettiin heti erittäin ystävällisesti vastaan, pahoitellen ettei heillä ollut vielä huonetta siivottuna meitä varten. Emme tietenkään odottaneetkaan huonetta, sillä harva yrittää kirjautua hotelliin ennen kello seitsemää aamulla. Saimme kuitenkin loistavan aamupalan ja vain tunnin odottelun jälkeen meidät vietiin jo huoneeseemme. Pienehkö hotelli vaikutti heti ensi silmäyksellä todella siistiltä ja rakennukset melko uusilta, uima-allas oli vielä bonusta tämän päälle. Majoituksemme maksoi 26 euroa yöltä, joten hotellilla oli todella hyvä hinta-laatusuhde yleiseen Thaimaan tasoon nähden.

Hotellin mukava uima-allas

Otimme ensi tilassa muutaman tunnin aamu-unet, jonka jälkeen lähdimme tutustumaan kaupunkiin jalan. Kävelimme muutaman tunnin ympäri kaupunkia ja yritimme saada jonkinlaisen kuvan alueesta. Keskipäivän paahteessa talsimisen jälkeen olikin mukava pulahtaa majapaikan uima-altaaseen viilentymään. Illalla käväisimme myös iltamarkkinoilla, jossa sade pääsi yllättämään varautumattomat matkaajat. Onneksi sadekuurot eivät kestä yleensä kauaa näillä leveysasteilla.

Seuraavana päivänä vuokrasimme polkupyörät, joilla päädyimme sukkuloimaan vilkkaan liikenteen sekaan. Hetken kaaosmaiseen liikenteeseen totutellen pyörillä pääsi lopulta kulkemaan kaupungissa todella näppärästi. Chiang Main keskusta-alue on sen verran pieni, että kaupungin laidalta toiselle ei kestänyt polkea kuin puolisen tuntia. Pyöräillessä kävi myös mukava tuulenvire, joka hillitsi hieman muuten valtoimenaan puskevaa hikeä. Fillareilla kävimme pyörähtämässä muutamassa eri buddhalaistemppelissä, muun muassa Wat Phra Singhissä. Temppelit ovat vaikuttavia, vaikkakin lähes samanlaisia kuin missä tahansa muualla Thaimaassa.

Lohikäärmeet vahdissa
Wat Phra Singh
Pyöräretkellä

Illalla kävimme syömässä hyvin intialaisessa ravintolassa, jonka jälkeen menimme katsomaan Thaimaan kansallisurheilua Muay Thaita eli thainyrkkeilyä. Kamppailuillassa oli tarjolla yhdeksän matsia, joten 400 bahtin (nykyisellä kurssilla noin 11.50e) lipuille sai myös vastinetta usean tunnin edestä. Lähes kaikissa otteluissa oli vastakkain thaimaalainen ja länsimaalainen ottelija. Järjestäen länkkärit olivat isokokoisempia ja voittivat ottelut. Jokunen ottelu päättyi myös tyrmäykseen, joten mistään leikittelystä ei ollut kysymys.

Muay Thai -"areena"
Illan ohjelma
Ennen matsia oli pienimuotoinen seremoniatuokio
Parrakas kaveri voitti

Yhtenä Chiang Main aktiviteettinamme oli myös kokkikoulu Baan Thai Cookery Schoolissa, jossa saimme valmistaa vapaavalintaiset 4 ruokalajia. Valitsimme aluksi listalta haluamamme annokset. Pauliina otti Pad Thain (paistetut nuudelit), Tom Kha Kain (kookoskanakeiton), Joni puolestaan valitsi paistetun riisin kanalla sekä Tom Yam -keiton (mausteinen katkarapukeitto). Teimme vielä yhdessä kevätrullat ja punaisen curryn kanalla. Nämä ruuat pääsisimme (joutuisimme) myös itse syömään, joten odotukset olivat korkealla. Ennen ruuanlaittoon ryhtymistä kävimme paikallisilla ruokamarkkinoilla tutustumassa raaka-aineisiin ja ostamassa myös joitain tarvittavia ainesosia. Markkinoilla törmäsimme myös sattumalta tyttöihin, joille myimme Nepalissa käytetyn vaellussauvamme. Hauska sattuma, vaikkakin nyttemmin Nepalista onkin kuulunut pelkästään huonoja uutisia.

Markkinoilta sai monenmoista hedelmää ja vihannesta
Fisujakin oli tarjolla

Markkinoilla vierailun jälkeen alkoi itse ruuan valmistaminen. Puolestamme oli jo tehty osa esivalmisteluista, joten aivan alusta lähtien emme ruokia valmistaneet. Pääsimme kuitenkin aika hyvin jyvälle thaimaalaisen ruuan valmistuksesta sekä siihen tarvittavista aineista ja välineistä. Wokkipannu on ykkösväline, siinä paistuu niin riisit, nuudelit kuin kevätkääryleet. Ainoastaan keittoihin käytettiin kattilaa. Kalakastiketta ja osterikastiketta (oyster sauce) käytetään lähes joka ruokaan, keitoissa olevia mausteaineksia ei ole tarkoitus syödä ja punaisen sekä vihreän currytahnan ero on chilien värissä. Yllätykseksemme ruuista tuli syömäkelpoisia, jopa aika maukkaita vaikka itse sanommekin. Pauliinan mielestä parasta oli Pad Thai eli paistetut nuudelit vihanneksilla, kanalla ja tofulla, Jonin makuun olivat eniten kevätkääryleet sekä punainen curry kanalla. Kokkikoulun päätteeksi saimme vielä reseptivihkosen, jonka avulla ruokia olisi tarkoitus valmistaa myös kotona. Neljän ruokalajin jälkeen maha oli aika täynnä, joten sitä sulatellessa olikin hyvä kävellä takaisin hotellille muutaman kilometrin matka.

Keittonurkkaus
Mitä tänään syötäisiin?
Reseptit tallessa
Pauliina Pad Thain ääressä
Valmiit ateriat

Chiang Mai on yleisesti ottaen hieman erilaisempaa Thaimaata kuin esimerkiksi pääkaupunki Bangkok tai eteläiset rantakohteet. Chiang Maissa huokuu hieman autenttisempi ja historiallisempi tunnelma. Thaimaalaisten uutta vuotta Songkrania vietettiin siellä myös antaumuksella. Songkraniin kuuluu yleisen karnevaalimeiningin ohella olennaisesti toisten kasteleminen muun muassa vesipyssyllä tai puutarhaletkulla, osa tykkäsi myös kaataa saavilla vettä niskaan. Veden on tarkoitus puhdistaa edellisen vuoden synnit pois, jotta uuteen vuoteen voidaan lähteä taas puhtaalta pöydältä. Illalla vanhan kaupungin kaduilla oli myös tarjolla valtavasti erilaisia katuruokia paistetuista viiriäisenmunista kampasimpukoihin ja mustekaloista omituisiin mustiin hyytelöihin. Suomalainen kylmä pyttipannu festareilla kalpenee hieman näille herkuille. :)

Vesipyssyjä myytiin joka nurkassa
Simpukoita joka lähtöön
Tuntematonta mustaa lötköä

Chiang Maista lähdimme kovin odotuksin kohti Laosia ja Luang Prabangin historiallista kaupunkia.

- Pauliina & Joni

tiistai 5. toukokuuta 2015

Koh Lipe & Bangkok, Thaimaa - Tungosta paratiisissa

Malesiasta jatkoimme matkaa takaisin Thaimaan puolelle Koh Lipen pienelle saarelle. Koh Lipe on yksi Thaimaan eteläisimmistä saarista Andamaanienmeren puolella. Hiekkarannat Lipellä ovat todella upeat ja vesi on kristallinkirkasta. Lisäksi saari on käveltävissä ympäri reilussa tunnissa. Kaikki paratiisin elementit ovat siis olemassa. Valitettavasti turismi on lähtenyt siellä täysin käsistä. Pienenpieni saari on pakkautunut aivan täyteen ihmisiä. Meno on melkein kuin Phuketissa konsanaan. Saaren läpi kulkee Walking Street -kävelykatu, jonka varrella on ravintoloita, kauppoja, kahviloita, matkatoimistoja, sukellusfirmoja ynnä muita turisteille palveluja tarjoavia putiikkeja. Iltaisin kävelykadulle ei mahtunut kunnolla kävelemään muiden sekaan. Rannat olivat täynnä pitkähäntäveneitä, joiden seassa juuri ja juuri pystyi uimaan. Kaiken lisäksi kovimman sesonkiajan piti olla jo ohi, joten olimme hieman järkyttyneitä. Olimme tulleet etsimään rauhaa, mutta toisin kävi. Ei kuitenkaan pidä valittaa liikaa - vietimme saarella lopulta erittäin mukavat neljä päivää!

Rantamaisema majapaikkamme edustalta
Tältä näyttää saapuessa saaren edustalla olevalle lautalle. Laituria kun ei ole.
Hiekkaranta on pitkä ja leveä
Kylttejä sinne ja tänne

Valtavalla turistimäärällä on myös haittansa saaren ympäristölle - jätettä tulee aivan valtavasti. Saarta ympäri kävellessämme näimme, että auringonnousun puoleisen rannan pohjoisosaan oli tuotu iso proomu johon lastattiin kuorma-autoittain kaikenlaista roskaa. Lipellä on eräänlainen jätteenkäsittely ja -polttolaitos, mutta sen kapasiteetti tuskin riittää saaren turistimääriin. Toivottavasti jätteet vietiin proomulla mantereelle kierrätettäväksi, eikä niitä kuljetettu avomerelle dumpattavaksi. Mene ja tiedä, mutta tässä on yksi esimerkki Thaimaan pienten saarten räjähdysmäisen turistimäärän kasvun varjopuolista. Infra ei yksinkertaisesti ehdi pysyä matkailijamäärän perässä.

Turismin kääntöpuoli
Saaren pohjoisosan maisemat. Taustalla Koh Adang.
Kävelyreissulla Lipen syrjäisemmillä kaduilla

Väenpaljous kertoo myös siitä, että Lipe on aivan erityinen paikka. Joissain lähteissä saarta kutsutaan jopa Thaimaan Malediiveiksi. Vaikka emme ole käyneet Malediiveilla, niin väite on helpohko niellä. Sen verran upeat hiekkarannat ja kirkkaat vedet Lipellä on. Sukellusmahdollisuudet ovat myös erinomaiset. Joni kävi yhtenä päivänä Lipellä toimivan sukellusfirman Forra Divingin sukellusreissulla. Päivään kuului aikainen herätys, parin kolmen tunnin venematkat, lounas sekä tietenkin kolme sukellusta. Korallit ovat lähivesissä vielä hyvässä kunnossa loistaen eri väreissään. Merielämä on kohtuullisen vilkasta, joten myös eri fisuja näkee paljon. Oman mausteensa sukeltamiseen tuo joissain sukelluspaikoissa olevat vahvat virtaukset. Päivän viimeinen sukellus jäikin erityisesti mieleen, kun driftattiin virran mukana kallion ympäri. Virtasukelluksista tulee jostain syystä mukava fiilis, kun virta vie ja itselle jää vain katselijan rooli. (Valitettavasti kuvia ei hirveästi ole, sillä vedenalaiset kuvaus- ja editointitaitoni kaipaavat jonkin verran hiomista. :)

Ensimmäinen sukellusspotti
Pinnanalaista meininkiä
Vielä näkyy värikkäitä koralleja

Majailimme Lipellä Gipsy Resortissa pienessä bungalowissa lähellä rantaa. Kiersimme saarella useita eri majapaikkoja, mutta hintataso osoittautui muuta Thaimaata huomattavasti korkeammaksi. Lopulta onneksi löysimme Gipsyn, jossa olikin erittäin hyvä hinta-laatusuhde. Bungalow oli hyvää tasoa, siinä oli oma wc ja suihku, iso sänky sekä kunnon hyttysverkko. Kaiken kruunasi vielä parinkymmenen metrin matka rantaan sekä verannalla oleva riippumatto, jossa kelpasi makoilla.

Viihtyisä bungalowimme riippumattoineen.
Bungalowin edustan kukkaloistoa. Viihtyisyyteen oli panostettu!

Lipellä ollessamme tapasimme myös ensimmäisenä iltana suomalaispariskunnan, jonka kanssa tulimme heti hyvin juttuun. Vietimmekin pari iltaa heidän kanssaan nauttien Lipen ravintolatarjonnasta. Oli mukava turista välillä suomeksi ja ihan muista asioista kuin keskenämme matkatessa. Terveiset ja kiitokset Lempäälän suuntaan! Viimeisenä iltana kävi myös toinen mukava sattuma, kun törmäsimme vanhaan tuttuumme joka oli viettämässä vaimonsa kanssa häämatkaa Thaimaassa. Istuimme lopulta iltaa kuudestaan, mennen kuitenkin ajoissa nukkumaan valmistautuen seuraavan päivän lautta- ja bussimatkaan kohti Bangkokia.

Bangkok oli matkallamme välietappina, jotta pääsimme käyttämään äänioikeuttamme. Bangkokissa etsimme Suomen suurlähetystön, joka sijaitsee kohtuullisen keskeisellä paikalla Chit Lomin Skytrain-aseman vieressä. Suurlähetystöstä tulee äkkiseltään mieleen valtava lukaali, jonka rinnalla presidentinlinnakin kalpenee. Totuus on kuitenkin toinen. Lähetystö sijaitsi Amarin Tower -toimistorakennuksen 16. kerroksessa, jossa äänestystä varten oli varattu pieni aulatila. Glamour oli siis tästä aika kaukana. Vaalikahviakin olisi ollut tarjolla, mutta valitettavasti se oli äänestyshetkellämme juuri loppunut. Päädyimme lopulta alakerran Starbucksiin vaalikahveille pohtimaan vaalien lopputulosta. Näin jälkikäteen on hyvä sanoa, että ennustuksemme osuivat melko oikeaan. Tiedä sitten onko se hyvä asia vai ei.

Kohti vaaleja

Äänestämisen jälkeen matkamme jatkui kohti pohjoisessa sijaitsevaa Chiang Maita, jossa pääsimme viettämään thaimaalaisten uutta vuotta - Songkrania. Tästä vetisestä juhlasta seuraavassa postauksessa.

- Pauliina & Joni

perjantai 1. toukokuuta 2015

Kuala Lumpur, Malesia - Formulahuumaa ja pimeitä torneja

Nepalissa trekiltä palattuamme päätimme, että menemme katsomaan Formula 1 Malesian Grand Prix:tä, sillä olimme joka tapauksessa menossa Malesian pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin. Varsinaisia formulahulluja emme todellakaan ole, Pauliinalla asia on oikeastaan päinvastoin. Mutta kun mahdollisuus kerran tuli vastaan, niin lähdimme mielenkiinnolla katsomaan tunnelmaa paikan päälle. Tuskin lähtisimme varta vasten F1-matkalle, joten nyt ajattelimme ottaa ilon irti kyseisestä sirkuksesta.

Saavuimme perjantai-iltana Malesian pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin. Tarkoituksenamme oli siirtyä metrolla hotellille, jonka olimme löytäneet netistä erittäin edullisesti ottaen huomioon uima-altaan, kuntosalin ja sijainnin metroaseman vieressä. Emme tiedä johtuiko se F1-kisojen turistimääristä, mutta KL Sentral -aseman kaikki lippuautomaatit olivat jumissa ja asemalla vallitsi melkoinen kaaos. Taksijonot olivat monen sadan metrin mittaisia, joten sekin vaihtoehto oli poissuljettu. Epätoivo melkein ehti vallata mielemme, mutta lopulta päätimme napata rinkat selkään ja kävellä: ”Eihän sinne hotellille ole kuin muutama kilometri.” Noin kilometrin patikan jälkeen saimme onneksi hyvällä tuurilla napattua taksin lennosta. Se onnenpotku pelastikin parisuhteemme suuremmilta vahingoilta.

Seuraavana päivänä pääsimmekin pitkästä aikaa treenaamaan, kun hotellimme kattokerroksessa oli kohtuullisen hyvä kuntosali. Oli kyllä erittäin mukava fiilis pulahtaa uimaan pienen treenin jälkeen. Illalla tarkoituksenamme oli lähteä tutustumaan Kuala Lumpurin tunnetuimpaan (tai tunnetuimpiin) nähtävyyteen - Petronas Twin Towerseihin. Kyseiset kaksoistornit olivat 2000-luvun alussa maailman korkeimmat rakennukset, kunnes Taiwanissa sijaitseva Taipei 101 nousi edelle. (Ja myöhemmin Dubain Burj Khalifa.) Joku saattaa muistaa tornit myös vuonna 1999 ilmestyneestä kohtuullisen suositusta elokuvasta Ansa Viritetty (Entrapment). Ainakaan Joni ei saanut päästään mielikuvaa Catherine Zeta-Jonesista trikoopuvussaan kiipeilemässä torneissa Sean Conneryn kanssa. :)

Tornit ovat upeat iltavalaistuksessaan - tai niiden olisi pitänyt olla. Illalla ihmettelimme, että onpa vähän vaisua katsella melkein pimeitä torneja. Otimme toki muutamat kuvat ja lähdimme pettyneinä etsimään illallispaikkaa. Täytyy myöntää typeryytemme, sillä vasta jälkikäteen tajusimme että valot olivat sammutettuna tietenkin Earth Hour:n vuoksi. Ihan hyvä, että täälläkin maailmankolkassa ajatellaan energiankulutusta, vaikka samalla tolkuttomat ilmastoinnit pauhaa täysillä joka paikassa. Maanantaina onneksi ehdimme lähteä katsomaan torneja uudelleen ja olihan ne vaikuttavan näköiset. Tornien väliselle sillalle pääsisi myös ihailemaan maisemia, mutta me emme sinne halunneet mennä, sillä itse tornithan ovat ne käytännössä ainoat nähtävyydet Kuala Lumpurissa. Muita pakollisia nähtävyyksiä ei juuri ole.

Petronas-tornit nyt jo täydessä valaistuksessa
Tornit Earth Hourin aikaan
Tornit vähän kauempaa kuvattuna
Edustalla oli hieno suihkulähde
Käytiin myös elektroniikkaostarilla, jossa oli kovat alennusmyynnit. Jonille meinasi iskeä ostovimma.
Useampi kerros pelkkää elektroniikkaa

Sunnuntaina heräsimme aikaisin aamusta ja lähdimme kohti F1-kisoja Sepangin moottoriradalle, joka sijaitsee Kuala Lumpurin lentokentän lähellä. Yllätykseksemme ruuhkia ei juuri ollut, sillä kuljetukset oli suunniteltu kohtuullisen järkevästi. Ensin siirryttiin KL:n keskustasta junalla lentokentälle, jossa ihmiset pakattiin jatkuvasti edestakaisin kulkeviin linja-autoihin. Matkaan meni lopulta vain reilu tunti, vaikka olimme varautuneet huomattavasti pidempään reissuun. Hyvä niin, joten ehdimme tutustumaan F1-sirkuksen oheistoimintaan Sepangin radan keskuksessa. Kävimme katsomassa kuljettajien nimikirjoitussession, mutta emme lähteneet jonottamaan noin tuhannen muun ihmisen joukkoon vaan keskityimme seuraamaan touhua puun alta varjopaikoilta. Kisapaikalla oli myös oikea tivoli maailmanpyörineen ja kummitustaloineen, joten ei liene väärin kutsua tätä touhua sirkukseksi. Muutoin oheistoiminta oli yllättävän vaisua, joten suuntasimme aika pian kohti katsomoamme joka sijaitsi parin kilometrin päässä keskuksesta. Onneksi olimme valinneet katetun seisomakatsomon, sillä aurinko paistoi aika rajusti koko päivän. Vaikka olimme koko päivän varjossa, niin silti maasta heijastuneet UV-säteet värjäsivät päivän päätteeksi kasvomme ferrarinpunaiseen sävyyn.

Matkalla kohti Sepangin kisakeskusta
F1-karnevaalimeininkiä

Itse kilpailua oli yllättävän mukava seurata, kun paikolta näki radasta ehkä jopa kolmasosan. Kisassa riitti myös koko ajan tapahtumia, joten Pauliinakin pääsi kisafiilikseen eikä tylsistynyt. Paikan päällä ei tietenkään pysty seuraamaan tilannetta niin hyvin kuin television äärestä, mutta tunnelma on täysin eri luokkaa. Autojen äänet ja katsomon reaktiot tapahtumiin aiheuttavat rauhallisemmallekin henkilölle kylmänväreitä. Fiilis oli hieno ja tapahtumasta jäi hyvät muistot. Tuskin kuitenkaan ihan heti lähdetään paikan päälle katsomaan formuloita, mutta kiva kokemus se oli kuitenkin.

Morjesta vaan!
Malesialaiset olivat kovia Ferrari-faneja
Onneksi katsomossa oli pieni lippa, sen verran aurinko porotti
Suomalaiskatsojiakin oli luonnollisesti paikan päällä
Räikkönen yritti ajaa kärkeä kiinni alun kolaroinnin jälkeen
Kisa ohi ja ihmiset valuvat pois rata-alueelta
Sepang circuit

Malesiaa ei ollut tarkoituksemme muuten kiertää, joten KL:stä lähdimme aika pian kohti maan luoteisosassa sijaitsevaa Langkawin saarta. Sieltä jatkoimme matkaa Andamaanienmeren Thaimaan puoleiseen osaan kohti Koh Lipeä. Siellä tapahtui sekä positiivisia että negatiivisia yllätyksiä, mutta siitä lisää taas jonkin ajan kuluttua!

- Pauliina & Joni